sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Antero Viinikainen: Orgo (2009)


Kirjahyllyssämme on pölyttynyt jo muutaman vuoden ajan Antero Viinikaisen Aleksis Kivi ja Serbian prinsessa. Kirpputorilla kirja vaikutti sopivan surrealistiselta, mutta muuttuikin kotihyllyssä luotaantyöntäväksi. Nähdessäni kirjastossa Viinikaisen uutuuden, Orgon, päätin lopulta tarttua härkää sarvista ja selvittää mikä tämä Viinikainen oikein on miehiään.

Viinikainen on koittanut Orgossa kääntää loppuunkalutun kirjailijasta kertovan tarinan mielenkiintoiseksi selittämällä yksityiskohtaisesti kirjoittamisprosessia ja kirjailijan tekemiä valintoja. Valitettavasti vain huonolla menestyksellä.

Ei Orgo huono kirja ole, paikoin tarina on oikein mukaansatempaava, mutta vastaavasti valitettavan usein jotenkin jankkaava. 'Todellisuusproosa', 'Raskolnikov' ja 'manne' vaikkapa mainitaan niin moneen kertaan, että odotin koko ajan kauhulla, koska joku näistä otetaan jälleen esille kuin kyseessä olisi jotain ennenkuulumatonta. Enkä edes ymmärtänyt jatkuvaa jankutusta jostain ihmeen todellisuusproosasta, vallankumouksellisesta kirjallisuuden lajista. Kirjan päähenkilö, Aulis Saastamoinen, kirjoittaa kuin olisi ensimmäinen kirjailija ikinä, joka kirjoittaa itsestään. Ehkei kuitenkaan.

Alkuun hyvältä tuntunut idea lähes kaiken kirjoitetun ja kirjoittamatta jätetyn perustelemisesta ei lopulta olekaan niin hyvä. Lopulta se kääntyy kirjailijaa vastaan, kun vaikkapa riisuttua dialogia perustellaan huonolla muistilla tai muistiinpanovälineiden puuttumisella.

Orgon juoni on siis Aulis Saastamoisen kirjoittamisprosessin ja siinä sivussa tapahtuvan kuvailua. Saastamoisen kustantaja valittaa tämän olevan epäuskottava, jolloin kirjailija keksii luoda ihan lihaa ja verta olevan hahmon, Orgon. Harmi vain, että siinä vaiheessa kirja vasta muuttuu epäuskottavaksi. Kuvaukset Helsingin pintaliidosta aiheutavat pienoista myötähäpeän tunnetta.

Ettei postaus menisi pelkäksi loan heittämiseksi, on sanottava että Viinikaisella on kyllä selvästi sana hallussa ja kyky kirjoittaa mukaansatempaavaa tarinaa. Puutteisiin oli takerruttava tyydyttävän arvosanan perustelemiseksi.

Kouluarvosana: 7-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti