keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Pauliina Susi: Lukot

No niin, nyt on sitten kahlattu läpi Pauliina Suden tämänhetkinen tuotanto. Aloitin Pyramidista, sen jälkeen palasin esikoiseen eli Ruuhkavuoteen, ja nyt sain loppuun keskimmäisen eli Lukot (2008).

Lukot käsittelee ihmissuhdekiemuroita "trillerimäisesti" ja nivoen yhteen niin monta teemaa, ettei sössöstä saa mitään irti. Pakko sanoa, että Lukot oli täyttä scheissea.

Kirjassa seurataan äidinkielenopettaja Tanja Virrantaipaleen aviokriisiä, joka johtaa Tanjan syrjähyppyyn paikallisen kirjailijasuuruuden, Jussi Hirvosen, kanssa. Tanjan traumat liittyvät tahattomaan lapsettomuuteen ja oman äidin dementoitumiseen ja välien tunnekylmyyteen. Jussi puolestaan kaipailee avioerossaan ex-vaimolleen menettämäänsä Magda-tytärtään, jonka jaetun huoltajuuden Jussi voisi saada, jos vain nöyrtyisi vakavaraiseen päiväduuniin. Itsekkyydessään ja omanarvontunnossaan Jussi ei ole siihen kuitenkaan valmis.

Tanjan äidinkielentunnilla fleguilee 16-vuotias Ulla Siekkinen niin apaattisena kuin vain angstinen teinityttö mahtaa. Ullan sydän hypähtää kohdatessaan Jeren, lukion vanhan oppilaan, jonka käytöksessä on kiihottavaa uhkaavuutta. Ja eikun suhteeseen! Pian Ulla kuitenkin tajuaa pistäneensä lusikkansa melkoiseen soppaan, kun Jerestä alkaa paljastua pelottavia puolia. Sekä Ulla ja Jere ovat vanhempiensa hylkäämiä syrjäytyneitä nuoria.

Kirjan alkuosa on laahaavaa liirumlaarumia, joka ei tunnu etenevän ei sitten millään. Puolessa välissä henkilöt on saatu esiteltyä, ja pääpiruksi osoittautuu pahis-Jere. Flipannut Jere pyöräyttää käyntiin painajaisen, joka nivoo kaikki henkilöt yhteen (kuten trendikkäästi kuuluukin). Tarina saa lisäpotkua mutta ei tarpeeksi. Loppu on ennalta-arvattava, "taitavasti" osan vihjailujen varaan jättävä.

Susi on halunnut sanoa sanottavansa mm. seuraavista aiheista: piilojuoppous, hyljätyksi tulemisen pelko, elämän sisällön puute (Tanja), narsismi, mustasukkaisuus, syyllisyys, epäonnistumisen pelko (Jussi), heitteille jättö, yksinäisyys, epävarmuus (Ulla), rankka lapsuus, kasvaminen liian nopeasti aikuiseksi (Jere). Paljon asiaa köykäisessä tarinassa. Henkilöhahmot olivat melko yksiulotteisia ja juoni epäuskottava. Mikä näin hataraa rakennelmaa olisi pystynyt pelastamaan?

Aina ei onnista. Lukoissa Susi selkeästi vasta harjoittelee omaa tyyliään, joka on jo paljon paremmin hallussa Pyramidissa. On sinänsä jännittävää nähdä kehitystä näiden kirjojen välillä. Onnea ja menestystä jatkossa, Pauliina Susi!


Kouluarvosana: 5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti